Ehkä itselleni kolahti tuon kolmen lapsen äidin ura kirjailijana. Ajan vähyys ja tahto panostaa myös (ennen kaikkea) perheeseen. Yhdistää sekä äitiys, että unelmat kirjailijan urasta. Toisaalta myös kolahti se, kuinka tietyt asettamani ennakko-odotukset ko kirjailijan suhteen romahtivat. On kai tylsää tavata sieltä takaa se tavallinen ihminen, jonka tietyt jutut sotivat valtavasti omaa arvomaailmaani vastaan. Mutta toisaalta taas se oma vakaa tunne, että pidän arvoistani kiinni. Mieluummin olen koskaan julkaisematta mitään kuin myyn sieluni menestykselle...
Ja toisaalta, antoihan tuo kaksituntinen myös ideoita omaan kirjoittamiseen. Ei mitään aiheen varastamista tai muuta sellaista vaan se, että tajusin siellä istuessani, mikä tällä hetkellä työn alla olevassa tekstissä tökkii. Ja tiedän, miten lähteä sitä muuttamaan.
.....
Ryhdistäydyin ja aloin katsomaan sitä mediakirjoittamisen esseetä. Tylsää tulee olemaan, mutta pakkohan se on kirjoittaa. Toisaalta, esseiden kirjoittaminen on kyllä oikeasti ihan mielenkiintoista puuhaa, joten eiköhän tämäkin imaise vielä mukaansa. Vaikka se kirja kyllä on tylsä. Edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti