Hassua, tai ei ehkä edes niinkään hassua, kuinka kirjoittavalla ihmisellä vaikuttaa koko arjen sujumiseen se, kuinka hyvin kirjoittaminen kulkee. Niin se vain menee.
Työnäytteeni on stressannut viime aikoina kiitettävästi ja olenkin lahjakkaasti vältellyt työhön tarttumista, joten yhtälö on ollut melko nopeasti valmis. Arkikaan ei ole rullannut niin kuin olisin toivonut, sillä loppujen lopuksi se työhön tarttumattomuus on stressannut alitajuisesti paljon. Hyvin paljon.
Tänän otin sitten esseestäni selkäotteen ja selätin sen täysin. Poistin paljon tavaraa, mutta kirjoitin tilalle saman verran huomattavasti syvällisempää ja laadukkaampaa tekstiä. Ja lounastauon koittaessa olin hyväntuulinen ja iloinen, olinhan juuri kirjoitellut tehokkaasti muutaman tunnin.
Samaa on nähtävissä muun kirjoittamisen suhteen. Kun se sujuu, sujuu myös arki. Kun se ei suju, niin..no ei vain suju mikään muukaan. Sitähän sanotaan, että kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla ja että kirjoitusjumista (hienommin ilmaistuna writer´s blockista) pääsee eroon vain kirjoittamalla. Ehkä minunkin siis pitäisi opetella tämä tekniikka arkeni kohdalla. Kun arki ei tunnu sujuvan otan koneen eteeni ja alan kirjoittamaan...
...
Meillä on koko perhe kotosalla edelleen. Viime yönä keskimmäinen oksensi taas vaihteeksi joten päädyin pitämään kahden nuorimmaisen lisäksi myös koululaisen kotosalla. Jos nuo muutkin ovat yhden välipäivän jälkeen vielä laatoittaneet, niin olisiko sama odotettavissa esikoisenkin kohdalla? Ukkokultakin päätti jäädä kotiin ja tehdä töitä täältä käsin, odotti kai, että minä aloittaisin sairastelun. Vielä ei ole tullut..koskahan uskaltaisin huokaista helpotuksesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti