Iranilainen kirjallisuuden professori Azar Nafisi joutui vuonna 1995 luopumaan työstään Teheranin yliopistossa jyrkkien määräysten vuoksi. Sen jälkeen Nafisi keräsi seitsemästä parhaasta naispuolisesta oppilaastaan ryhmän. Se kokoontui viikoittain hänen kotonaan lukemaan länsimaisia klassikoita.Mielenkiintoinen lähtökohta kirjalle ja herätti heti mielenkiintoni. Vaikken feministi olekaan (vai olenko?) naisten asema ympäri maailmaa kiinnostaa ja se oli yksi syy miksi tartuin kirjaan. Toinen syy oli tuo kirjallisuuden mukaan ottaminen kirjaan.
Koska teokset olivat kiellettyjä, naisten piti opiskella salaa. Kaksi vuotta kestäneen opiskelun aikana heidän kaapujensa alta alkoi paljastua värikkäitä persoonia. Naiset rohkaistuivat puhumaan paitsi kulttuurista myös tiukasti säädellystä islamilaisesta yhteiskunnasta. --- Mielipiteenvaihto antoi heille voimaa selviytyä vaikeuksista.Länsimaisena naisena minun on ollut hyvin vaikea ymmärtää esimerkiksi näiden iranilaisnaisten elämää, mutta kirja antoi paljon uutta informaatiota. Ihailen ennen kaikkea sitä, että vaikkeivat he voineet kapinoida kovinkaan näkyvästi yhteiskuntansa sääntöjä vastaan rikkoivat he niitä omalla tavallaan. Esimerkiksi lukemalla salaa kiellettyä länsimaista kirjallisuutta ja olemalla kaapujensa alla jotain aivan muuta kuin yhteiskunnan päättäjät ajattelivat.
Kirja oli hyvin kirjoitettu, muttei ollut aivan helppo luettava. Kirjallisuustieteellinen näkökulma teki kirjasta melko tuhdin paketin ja sitä pystyi lukemaan vain pätkän kerrallaan. Se ei kuitenkaan ollut huono piirre vaan joskus kirjoja onkin paras lukea juuri pieninä annoksina.
Tämä oli kirja, joka herätti paljon ajatuksia. Suosittelen luettavaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti