perjantai 25. heinäkuuta 2014

Sirpa Kyyrönen & Tiina Lehikoinen (toim.); Muodonmuutoksia?

Sanotaanko näin, että runokokoelmaista on hyvin vaikeaa kirjoittaa "arvostelua" tai "kritiikkiä" tai muuta vastaavaa (ja lainausmerkit koska en pidä näitä blogiraapustuksiani sentään arvosteluina tai kritiikkeinä, enemmänkin taitavat olla subjektiivisia ajatuksia lukemastani).
Mutta siis. Töiden vuoksi olen aloitellut syväsukellusta runojen maailmaan aivan uudella tavalla, joten taitaa tänne lukupäiväkirjaankin jatkossa ilmaantua yhä useampia postauksia runokokoelmista.

Muodonmuutoksia? on siis vuonna 1993 perustetun runoyhdistys Nihil Interitin, vuonna 2013 ilmestynyt juhlakirja. Nihil Interithän on ollut kahdenkymmenen vuoden ajan keskeinen toimija suomalaisessa runokentässä. Tämä juhlakirja kokoaa yksiin kansiin runoutta Nihil Interitissä ja Tuli&Savu-runouslehdessä vuosien varrella vaikuttaneilta runousaktiiveilta.

Ja olihan Muodonmuutoksia? sitten juurikin aikamoinen kokoelma suomalaisen nykyrunouden uranuurtajilta, se tästä ehkä niin mielenkiintoisen juuri tekikin. Itse olen hieman hidas tässä runouden kentässä ja omat juureni ovat olleet jossain hyvin syvällä perinteisen runouden maaperässä, mutta jokin minua(kin) nyky(aikaisemmassa)runoudessa vetää puoleensa. Ja runous on kuitenkin kenttä, joka muuttuu, ja jonka on muututtava ja Muodonmuutoksia? vetää johonkin aivan uuteen. Ja monen hyvin erilaisen runoilijan runot yksissä kansissa tarjoaa jokaiselle jotakin.

Rakastan runojen analysoimista ja voisin kirjoittaa jo yhdestä runosta monen sivun analyysin, saati sitten kokonaisesta kokoelmasta. Siksi tämä kirjoittaminen tällä haavaa onkin niin hankalaa. Kun yritän pysyä pintapuolisuudessa, siinä etten sukella tähän postaukseen liian syvältä.

Tunnustan, että osa runoista oli, no, hyvinkin nykyaikaista ja hyvinkin kokeilevaa. Joitain runoja minun oli hyvinkin vaikeaa mieltää runoiksi. Mutta jokainen teksti, joka on osa runokokoelmaa on myös runo ja sellaisena luettava. Sehän tästä niin mielenkiintoista tekeekin.

On aika laimeaa todeta, että tämä juhlakirja kannattaa lukea. Lukea ainakin jos kiinnostaa tietää missä suomalaisessa (nyky)runoudessa mennään, mutta myös muutenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti