tiistai 23. maaliskuuta 2010

Heräämistä.

Tänään kaupasta oli pakko ostaa ruukkunarsisseja, jotta kevät alkaisi edes täällä sisätiloissa, kun ulkona se vielä antaa odottaa itseään. Takapihalla ei taideta vielä hetkeen kukkia nähdä, sen verran korkeat nietokset siellä vielä näyttäisi olevan. Vaikka tekee se kevät sieltä tuloaan, hitaasti mutta varmasti.

Nuorimmaisen kanssa vietettiin aamupäivä tyttöjen kesken, isotveljet kun olivat aamun eskarissa ja kerhossa. Ostoksilla tietenkin, mutta enimmäkseen kyllä ruokaa ja löytyipähän uusia kenkiä perheen miesväelle.

Pitäisi kai laittaa rairuhoakin kasvamaan. Sitähän se kevät on, uuden syntymistä ja heräämistä pitkän horroksen jälkeen.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Alku.

Seisoin tänään ulkona nauttien kirkkaasta auringon paisteesta. Lumi häikäisi silmiä, niin että piti siristellä jatkuvasti, mutta ei se haitannut.

Lapset leikkivät omia leikkejään. Suljin välillä silmäni nauttien auringon lämmöstä kasvoillani. Sillä kyllä se vain lämmittää jo ja kevät tekee tuloaan, vaikkei sitä juuri nyt uskoisikaan.

Tasan viisi vuotta sitten pitelin alle vuorokauden ikäistä poikaani sylissä. Mielessä pyöri, miten pärjään kahden kanssa. Ja nyt niitä on jo kolme. Ja taidan pärjätä (vaikkei se siltä aina tunnukaan!).

Osaisiko sitä olla kirjoittamatta? Pitkään pystyin siihen, mutta josko sitten kumminkin. Ihan uusi alku ja muoto. Kirjoittaa ylös häivähdyksiä arjesta. Niitä pieniä asioita ja havaintoja, jotka tekevät jokaisesta päivästä ainutlaatuisen.

Ehkä.