Tauolla.

Pitäisi analysoida vielä yksi runo ja lukea muutama sikermä läpi huomista varten ja of course naputella vielä rakentava kirjallinen palaute. Tätä ennen olen jo lukenut hoviarvostelijan ominaisuudessa yhden työnäytteen huomista varten...yllätys sinänsä kun paukahtivatkin sitten samalle päivälle.

En siis oikeastaan pistänyt pahakseni että ukkokulta joutui olemaan tänään pidempään töissä, olenpahan saanut rauhassa istuskella koneen ääressä vailla tunnontuskia siitä ettei tehdä yhdessä jotain (Kyllä vain, vakaa tarkoitus oikeasti viettää aikaa ihan yhdessä iltaisin lasten mentyä  nukkumaan).

Tänään hain lapset hoidosta kävellen tuon ainaisen autoilun sijaan. Olen oikea antiliikkuja, mutta päätin, että sille seikalle voisi vähitellen tehdä jotain. En haaveile mistään himotreenaamisesta, pois se minusta, mutta yritän edes oppia nauttimaan jostain liikuntaan viittaavasta ja tuo kävely nyt on hyvä alku tälle. Ja mikäs tänään olikaan nauttiessa kun oli niin keväinen ilma..sieltä se vain tulee. Ja plussaa on se, että kävelytiet on siinä kunnossa, että voi kulkea pulkan kanssa ilman ongelmia, nuorimmainen nautti kyydistään suunnattomasti...

Huomenna on edessä hulinapäivä ja minuuttiaikataulu hirvittää. Mutta onneksi on kyse vain huomisesta. Kyllä sen jaksaa kun tietää kaiken olevan vain väliaikaista.

Mutta nyt sisäinen pomoni hengittää vähitellen niskaani, joten paras siirtyä sorvin ääreen takaisin...

Luettua.

Tulipahan sitten vietettyä lasten hiihtoloma mukavasti influenssan kourissa..tai lapset sairastivat kukin viisi päivää, minä ja mies päästiin yhden päivän kuumeilulla. Mutta tulipahan koettua sitten tämäkin tapa viettää lomaa ;) Onneksi suunnitelmissa ei muutenkaan ollut muuta kuin kotoilua...

Jotain hyvää jos revin sairastelusta, niin olen ainakin ehtinyt lukea. Välillä naputtelin koulujuttuja eteenpäin, mutta lopulta piti jo itsekin ottaa ihan levon kannalta. Kuumeen hellittäessä oli mukava tarttua kirjaan ja olla vain.

Ja tällaiseksi toipilaslukemiseksi soveltuikin hyvin L.M. Montgomeryn Sininen Linna. Montogomeryn muusta tuotannosta poiketen ko kirja on suunnattu aikuisille vaikkakn kyllä nuo Montgomeryn tyttökirjat ovat yhtä ihania edelleenkin ;)

Sininen linna kertoo Valancy Sterlingistä, joka on äitinsä ja sukunsa alistama, elämäänsä kyllästynyt 29 -vuotias vanhapiika. Valancyn elämä muuttuu hänen kuullessaan lääkäriltään olevansa parantumattomasti sairas ja tuona hetkenä Valancy päättää elää elämänsä viimeisen vuoden täysillä ja näin hän todella tulee tekemään.

Kirja on taattua Montgomerya, kaunista kieltä ja kaunista tunnelmointia. Kirja, jonka pariin voin palata aina uudestaan...

Luettua.

Kiva, että lukupäiväkirjakin päivittyy taas! Mutta näinhän se menee kun on monta kirjaa samaan aikaan luettavana, niin niitä tulee luettuakin sitten rytinällä..

Eli tällä kertaa sain päätökseen Åsne Seierstadin kirjan Satayksi päivää, joka kertoo Seierstadin oleskelusta Irakissa vuonna 2003. Tammikuusta huhtikuuhun, satayksi päivää, hän raportoi eri maiden medioille Irakin sodasta, tapahtumista ennen sotaa, sodan aikana ja sodan jälkeen.
Kuten takakansikin kertoo, teos antaa hyvän kuvan sotakirjeenvaihtajan työstä. Toisaalta se antoi myös hyvän kuvan diktaattorin käden alle alistetusta kansasta ja siitä, mitä annettu vapaus toi mukanaan.
Pidän itse Seierstadin kirjoista ja tavasta kirjoittaa ja uskallan suositella tätä kirjaa muillekin luettavaksi.

Luettu: Slavenka Drakulic: Aivan kuin minua ei olisi.

Vihdoin ja viimein sain jotain opisekeluiden ulkopuolista kirjallisuutta luetuksi, tässä siis lukupäiväkirjaan merkittäväksi Slavenka Drakulicin kirja Aivan kuin minua ei olisi.

Kaunistelematon kertomus sodan raakuuden musertaman naisen valinnasta. S:n tarina Balkanin sodan vankileiriltä antaa kielen sotien nimettömien naisten kokemuksille, ihmisarvon riistolle ja ruumiin häpäisylle. Mutta mistä uneksii lapsi, joka hamuaa maitoa S.:n rinnoilta? Vain S. voi päätää määräävätkö senkin kohtalon isien julmuudet.

Siinä kirjan takakannen teksti. Ja kertoo jotain kirjan sisällöstä. Tai on vain pintaraapaisu siihen, mitä kirja pitää sisällään. Pysäyttävä lukukokemus, taidokkaasti kudottu tarina, joka ei takuulla jätä kylmäksi. Päähenkilössä tiivistyy satojen naisten kokema kohtalo, mutta se taitaa loppupeleissä olla vain pintaraapaisu siitä, mitä kaikkea ihmiset joutuvat sotien vuoksi kokemaan.

Loppukaneetiksi sanottakoon, että tätä kirjaa ei kannata ottaa matkalukemiseksi junaan tai muuhun julkiseen kulkuvälineeseen. Juuri ja juuri pystyin olemaan kyynelehtimättä täpötäydessä junassa...

Yläkerrassa yskii ja hohkaa yksi potilas. Kyseistä potilasta harmitti se, ettei päässyt kouluun...tänään olisi ollut lelupäivä ;) Mutta meneehän se päivä näinkin.
Olin sitten jonkun mittapuun mukaan huono äiti ja vein kaksi nuorempaa hoitoon vaikka olenkin itse kotona. Mutta tällä tekniikalla saan kouluprojekteja eteenpäin isoin harppauksin ja pysyttäytyä loppupäivän irti opiskeluasioista. Ja keskittyä vaikka siivoamiseen.

Aika tuntuu menevän niin hurjaa vauhtia eteenpäin. Nyt on tämän kolmannen jakson loppurutistus meneillään ja palautuksia odottaa nurkan takana vaikka kuinka. Sitä ei koskaan meinaa päästä tahtiin mukaan ja ymmärtää, että tämä loppuu taas kohta. Vaikka ahkerastihan olenkin pyrkinyt töitä tekemään.

Ulkona pyryttää mukavasti lunta. Onneksi oikeastaan ei tarvitse edes ajella kouluun tuossa säässä. Voisin kuvitella, että liikenne takkuaisi tarpeeksi paljon.

Taitaa olla aika keittää kahvia. Yö meni vähän katkonaisilla unilla tuon yskivän potilaan vuoksi. Mutta ei se mitään..onneksi on viikonloppu tuloillaan :)

Kirjoittamisen huumaa ja arjen luksushetkiä.

Pakko hehkuttaa.
Kirjoittaminen on sitten kivaa puuhaa...silloin kun inspiraatio on päällä. Mutta nautin siitä nyt. Pitkän aikaa oli päällä tyhjän paperin kammo eikä mitään tuntunut syntyvän. Writer's block tai jotain.

Sain juuri hahmoteltua näytelmäni synopsiksen siihen kuntoon, että kehtasin lähettää sen kommentointikierrokselle. Nyt pitäisi lähteä kirjoittamaan kohtauksia (onneksi vain kolme eikä koko näytelmää kuukaudessa..) ja purkaa vielä tuo yksi luettu näytelmä annettujen ohjeiden pohjalta. Nyt urakka tuntuu järkyttävälle vaikka tiedän, että puuhaan ryhtyessäni innostun siitä kuitenkin.

Kohta lounastauolle koulusta palaavan esikoisen kanssa (arjen ja kotona työskentelemisen luksushetkiä!) ja sitten ajattelin unohtaa koulupuuhat loppupäiväksi (katsotaan vain miten käy..). Tarkoituksena olisi pyhittää aikaa ihan omalle, koulun ulkopuoliselle, kirjoittamiselle..

Nähtäväksi jää.

Ilmoitan näin tänne bittiavaruuteenkin, että olen edelleen hengissä...vaikkakin hieman hiljainen tällä hetkellä. Koulu teettää töitä ihan urakalla ja niiden parissa on vierähtänyt aikaa mukavasti plus sitten se isompi työn alla ollut projekti.

Työnäytteeseen muotoutuu esseekokoelma ja nyt pitäisi kirjoittaa tulevan näytelmäni (kurssityö) synopsis. Vielä kun saisi idean koko näytelmään..
Mutta nyt siis kynä ja paperi käteen ja hahmottelemaan.