Selätin juuri valkoisen paperin (=tyhjän näytön) kammon.
Kertovan tekstin perusteissa pitäisi kirjoittaa "lopputyönä" novelli. Ja ajatus ahdisti. Kun olen päätynyt siihen, etten osaa kirjoittaa ;)
Mutta minähän en luovuta, sen olen päättänyt. Ei kai sitä opi koskaan jos ei yritä ylittää itseään ja opettajatkin hokevat koko ajan, että kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla.
Ja kappas. Nyt ensimmäinen versio on loppua vaille valmis.
Novelli muotona on vain todella hankala minulle. Oppimispäiväkirjaankin kirjoitin, että minulle on helpompaa kirjoittaa monisatasivuinen romaanikäsikirjoitus kuin kolmisivuinen novelli. Se on oikeasti paljon haasteellisempi tehtävä. Tiivistää idea kolmeen sivuun ja saada se vielä toimimaan.
Venäjän kulttuurihistoria kyllä kiinnostaa. Nyt kun novellia sain noin hyvin tehtyä on aika ryhtyä tuon kulttuurihistorian esseen kimppuun. Viisi sivua mielenkiintoisesta aiheesta. En malta odottaa.
Nämä aamut yksin kotona, kun on hiljaista ja höyryävä teemuki vieressä.
Juuri nyt ajattelen, ettei minusta olisi tiukkaan toimistotyöhön. Liian levoton sielu sellaiseen tai jotain..
Mutta nyt takaisin ruotuun, kun on melkein sellainen flow päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti