Me käymme joulun viettohon...

Tänään kyynelissä oli pitelemistä kun oli keskimmäisen eskarin joulujuhlat. Kaikki ne laulut ja oma pieni paimeneni siellä lavalla. Niisk.

Kävin myös sotaveteraanimme luona joulukukkia viemässä ja niin se aika vain hurahti. Tarkoitus oli olla vain tunnin verran ja sitten kahden tunnin jälkeen huomasin, että kappas, pitäisi niitä jouluostoksia lähteä tekemään! Sotajuttuja sain taas kuulla ja on se vain mielenkiintoista. Eipä sitä itse voi edes kuvitella millaista elämä silloin on ollut..

Ja olin kyllä sitten sellaisen hullunmyllyn keskellä tuossa läheisessä ostoskeskuksessa. Ajattelin, että ihmiset olisivat töissä tai jotain, mutta ei. Siellä ne olivat samaan aikaan kuin minäkin. Sain ostettua viimeiset lahjat ja jotain ruokaa jääkaappiin kun kotiudutaan aaton jälkeen. Ei tarvitse ihan nälkäkuoleman partaalla olla. Ukkokullallekin löysin lahjan vaikkei se ollutkaan se, mitä lähdin etsimään. Unohdin myös autuaasti, mihin jätin autoni, mutta raskaan mietiskelyn jälkeen päättelin, mihin suuntaan olin silloin tullessa hissillä mennyt..ja löytyihän se auto loppupeleissä ensiyrittämällä. Siinähän sitä olisinkin ollut..

Nyt alkoi lapsillakin loma.
Yritän asennoitua jouluun. Tajuta, että se on oikeasti tulossa.
Olla tekemättä liikaa. Osata vain olla.
Päätin jopa, etten edes siivoa täällä kotona, kun ei täällä edes aattoa olla. Ei se jouluntunnelma häiriinny muutamasta pölypallerosta. (Fiksu päätös!)
Pakkaan.
Pakkaan ja pakkaan.
Yritän päättää, mitä pakkaan.

Mutta näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin.
Oikein hyvää joulua kaikille!