sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Merri Vik; Lotta, älä lannistu

Sain siskoltani loput haalimamme Lotta-kirjat, joten Lotta-lukemiset iltaisin saivat jatkoa. Tiedän, etten ole enää kirjojen kohderyhmää, mutta nämä ovat ihania nostalgiamatkoja omaan teini-ikään ja siihen aikaan kun luin Lotta-kirjat ensimmäistä kertaa.
Kun koulu alkoi syksyllä, minä, Lotta Månsson, tein päätöksen. En enää koskaan sekaantuisi mihinkään. Enkä enää pillastuisi. Saisin vihdoinkin olla vähän aikaa rauhassa...ja elämä olisi ihanaa! Anton-setä kutsui Giggin ja minut kirjakauppa-apulaisiksi, ja sitten tietenkin eversti von Senningin ja rouva Sangen kirjapaketit menivät sekaisin. Ja koulussa pörisi opettajani, rakkaan Kihara-Fridolfin, jaloissa oikea ampiainen. Ja myöhemmin jouduin myymään arpoja happamelle patruuna Larssonille. Mutta eihän tämä ollut mitään uutta. Etenkään kun minun nimeni oli Lotta!
Jokainen Lotta-kirjoja lukenut tietää, mistä on kyse. Lotta saa aina aikaan hämmennystä missä tahansa kulkeekin. Hyväntahtoisella toiminnallaan paikat ovat yleensä aina sekaisin Lotan jäljiltä, mutta lopulta kaikki aina selviää ja Lotta on omalla tavallaan myös sankari.

Ja joissain kirjoissa tämä kaikki vain toimii. Ainakin Lotta-kirjoissa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti