Luettua.

Taas kävin sisäisen kädenväännön itseni kanssa. Tällä kertaa aiheena oli: Voinko kirjata lukupäiväkirjaani kirjan, jota en ole lukenut kokonaan?
Kyllä, ongelmani ovat hyvin suuria!
Ilmoitettakoon, että päätin hellittää hieman ja suoda itseni kirjaavan myös sellaiset kirjat, jotka olen esimerkiksi opiskeluideni puitteissa lukenut lähes kokonaan ja loputkin vielä kursorisesti.

Näin ollen siis lukupäiväkirjaani kirjattakoon Merete Mazzarellan kirja Tähtien väliset viivat.

Kirja sisältää esseitä identiteetistä. Esseet ovat kaunokirjallisia esseitä ja niitä on helppo lukea. Ne myös herättävät ajatuksia ja laittavat pohtimaan myös omaa identiteettiäni. Tähän kirjaan törmäsin kirjoittaessani esseetä naiseudesta ja kirjasta saikin hyvän keskustelukumppanin omille ajatuksilleni.

Kaunokirjallisena esseistinä Mazzarella kuuluu lajityypin suuriin suomenruotsalaisiin nimiin. Takakansi kertoo seruaavaa:

Mazzarellan vaikuttava lukeneisuus ja kieli, joka tuntuu yhtä aikaa leikillisen helpolta ja tieteellisen tarkalta, yhdistyvät tässä teoksessa kykyyn ammentaa mielenkiintoista aineistoa omasta elämästä, kun pohdittavana ovat suuret kysymykset: Kuka minä oikein olen? Olenko minä se, joka luulen olevani? Kuka ratkaisee kuka minä olen --- minä itse vai joku muu?

Vaikka kirja onkin helppolukuinen, ei se ole silti aivan kevyttä tavaraa. Teksti on hyvin jutustelevaa ja esseet käsittelevät paljon Mazzarellaa itseään, mutta esseestä sanotaankin, että sen selvin tunnusmerkki on ensimmäinen persoona, mutkattomasti siinä lausutaan tuo häikäilemätön ja vaatimaton sana: minä. Mutta siitä huolimatta tekstistä paistaa kirjoittajan lukeneisuus ja antautuneisuus aiheelleen. Ja vaikka esseet tuntuvat rönsyilevän hyvinkin paljon, eivät ne kuitenkaan kadota punaista lankaa hetkeksikään.


Suosittelen siis lukemaan. Jos et ole koskaan aikaisemmin lukenut esseitä, on tämä kirja helppo askel lähteä liikkeelle. Ja toisaalta väittäisin, että jokaiselle tekisi hyvää pysähtyä välillä miettimään myös omaa identiteettiään..