Ja nämä iltalukemiseni jatkuvat. Ja nyt ollaan sellaisen sarjan parissa, jota en oman muistini mukaan ole lukenut paljoakaan, muutamaa kirjaa lukuunottamatta, jotka itse asiassa löytyvät omasta hyllystäni. Kyseessä ovat Anna-sarjan ensimmäinen ja viimeinen kirja, joten taitaa tulla melkoinen reissu kirjastoihin metsästäessäni loppuja kirjoja siitä välistä, sillä kun tämän aloitin, niin ajattelin lukea sitten kunnolla...
Anna-kirjat taitavat taas olla sitä minun sukupolveni ja vielä vanhempienkin aarteistoa, niitä kirjoja joita luettiin kerta toisensa jälkeen. Ja turha kaiketi sanoa, että näiden kirjojen pariin on mukava palata nostalgiamielessä näin yli kolmikymppisenäkin.
Vaikka kyseessä onkin nuortenkirja, ei kuitenkaan puhuta kovinkaan kevyestä kirjallisuudesta. Siis tarkoitan sitä, että niin Anna-kirjoissa kuin muissakin Montgomeryn kirjoissa käsitellää hyvin raskaitakin aiheita; orpoutta, kuolemaa, yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta, mutta näiden vastapainoksi on kuitenkin myös se toinen, kaikki se kauneus ja mielikuvituksen runsaus. Ja luulen että tämä yhdistelmä teki näistä kirjoista niin suosittuja ja kainosti väitän kyllä, että osasta nuorten (ja aikuisten yhtä lailla) kirjoista puuttuu tämä sävyjen moninaisuus täysin.
Mutta en tiedä oikeastaan mitä vielä kirjoittaisin. Kuin että Annan nuoruusvuodet olivat mukavaa iltalukemista ennen nukkumaanmenoa, niin viatonta ja kaunista.
Pikkuisen ehkä häiritsi Anna henkilöhahmona, hän oli ehkä jo liikaa...jotain. Liian haltioitunut kaikesta, liian sentimentaalinen tai....äh, en oikeastaan osaa selittää sen tarkemmin.
Mutta häiritsikö se sitten lukemistani liikaa? No, ei ;)
Näin aikuisena paluu nuoruusvuosien nostalgisuuteen kannattaa. Ei aina tarvitse olla niin aikuinen ja järkevä ja vakava. Välillä tekee hyvää heittäytyä toisenlaisten tarinoiden syövereihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti