Arki on palannut. Ukkokulta on töissä ja me muut vedetään lonkkaa täällä kotosalla. Aurinkoisia säitä odotellessa siis. Unelmana olisi maata takapihalla hyvän kirjan kanssa ja ottaa aurinkoa, mutta tuo sää ei ole siihen vielä antanut myöden. Saati tuo jumittava pää-niska-hartiaseutu, joka hankaloittaa elämää. Särkyjen kanssa ei ole mukava elää, mutta minkäs teet.

Säryt estävät myös kirjoittamisen, kuten myös jumittava aivokoppa. Kun ei vain ota luonnistuakseen. Mutta itsepähän päätin, että kirjoitan jos huvittaa. No, ei huvita.
Kulutan aikani imuroimiseen, pyykkäämiseen ja turhautumiseeni haluan vain leipoa. Yksikään kirja hyllyssäni ei houkuttele lukemaan, mikä on hieman huolestuttavaa. Niitä on meinaan varmasti satoja...
Näitä päiviä siis. Nyt tuntuu menevän jo näiden viikkojen puolelle, mutta hei, ehkä se tästä taas..