Pitäisi analysoida vielä yksi runo ja lukea muutama sikermä läpi huomista varten ja of course naputella vielä rakentava kirjallinen palaute. Tätä ennen olen jo lukenut hoviarvostelijan ominaisuudessa yhden työnäytteen huomista varten...yllätys sinänsä kun paukahtivatkin sitten samalle päivälle.
En siis oikeastaan pistänyt pahakseni että ukkokulta joutui olemaan tänään pidempään töissä, olenpahan saanut rauhassa istuskella koneen ääressä vailla tunnontuskia siitä ettei tehdä yhdessä jotain (Kyllä vain, vakaa tarkoitus oikeasti viettää aikaa ihan yhdessä iltaisin lasten mentyä nukkumaan).
Tänään hain lapset hoidosta kävellen tuon ainaisen autoilun sijaan. Olen oikea antiliikkuja, mutta päätin, että sille seikalle voisi vähitellen tehdä jotain. En haaveile mistään himotreenaamisesta, pois se minusta, mutta yritän edes oppia nauttimaan jostain liikuntaan viittaavasta ja tuo kävely nyt on hyvä alku tälle. Ja mikäs tänään olikaan nauttiessa kun oli niin keväinen ilma..sieltä se vain tulee. Ja plussaa on se, että kävelytiet on siinä kunnossa, että voi kulkea pulkan kanssa ilman ongelmia, nuorimmainen nautti kyydistään suunnattomasti...
Huomenna on edessä hulinapäivä ja minuuttiaikataulu hirvittää. Mutta onneksi on kyse vain huomisesta. Kyllä sen jaksaa kun tietää kaiken olevan vain väliaikaista.
Mutta nyt sisäinen pomoni hengittää vähitellen niskaani, joten paras siirtyä sorvin ääreen takaisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti