Tai puutarha nyt ehkä on väärä nimitys meidän takapihallemme, mutta se kuulostaa kauniilta. Jos jaksaisin paneutua ja myllätä tuolla kärsivällisesti, niin unelmapuutarhani olisi sellainen salaisen puutarhan kaltainen, salaperäinen paikka, jossa olisi paljon kukkia, piilopaikkoja ja koloja, joissa nauttia kaikesta kauneudesta ympärillään.
En vain ole niin pitkäjänteinen. Tiedän innostuvani helposti ja sitten innostusta kestää hetken aikaa kunnes hiipuu...ja hiipuu...ja puutarha olisi todella villiintynyt. Paras pysytellä pienemmässä mittakaavassa. Sellaisessa, jonka jaksan hoitaa.
Omenapuu kukkii kauniisti. Meidän pieni kitukasvuinen puumme, mutta uskollisesti se on tuottanut joka kesä kaksi omenaa. Ehkä se tuosta vahvistuu ja satokin kasvaa. Mutta kaunis se on joka tapauksessa.
Pientä rappioromantiikkaa. Ja kivipuutarhaa. Kiviä olen raahannut takapihalle viime päivinä kiitettävään tahtiin taloyhtiön piharemontin nostaessa niitä esiin.Tämän päivän olen siis ottanut jo rennommin. Puutarhassa möyrien ja sisustuslehtiä lukien. Huomenna suuri koitos edessä ja voi huokaista helpotuksesta ja nauttia kesästä. Painaa varpaat nurmelle ja nauttia auringosta tuulen puhaltaessa hiuksiin. Niistä on kesä tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti